Taihu-kivien käyttöhistoria on pitkä ja syvällinen, ja se juontaa juurensa jo myöhään keväällä ja syksyllä{0}}noin 2 500 vuotta sitten. Kun Wun kuningas Fuchai rakensi kuninkaallisen puutarhan Lingyan-vuorelle Suzhoussa legendaariselle kaunotar Xi Shille, hän sisällytti siihen Taihu-kiviä; tämä on yksi varhaisimmista dokumentoiduista tapauksista niiden käytöstä. Sui- ja Tang-dynastioiden aikana Taihu-kivien käyttö oli yleistynyt entisestään, ja Song-dynastiasta lähtien niitä alettiin pitää puutarhasuunnittelun ydinnä. Feodaalikaudella Taihun kivet olivat kuitenkin ennen kaikkea keisarien, aristokraattien ja korkea-arvoisten virkamiesten vapaa-ajan ja arvostuksen kohteita. Kaunistellakseen sisäpihojaan ja rakentaakseen yksityisiä kiinteistöjään nämä eliitit pakottivat työväenjoukot louhimaan ja kuljettamaan kiviä-käytäntö, joka aiheutti tavallisille ihmisille suunnatonta kärsimystä.
Vaikka "Huashigang" (Flower and Stone Tribute) -tapaus tapahtui yli kahdeksan vuosisataa sitten, säilyneet Taihun kivet tuolta aikakaudelta ovat edelleen hajallaan lukuisissa puutarhoissa eri alueilla. Merkittäviä esimerkkejä-kaikkien ihmisten uskotaan olevan Huashigangin kunnianosoituksen jäänteitä-mukaan lukien *Yulinglong* (hieno jade) Shanghain Yu Gardenissa; *Ruiyunfeng* (suotuisa pilvihuippu) Suzhoun yläkoulussa ja *Guanyunfeng* (kruunattu pilvihuippu) viipyvässä puutarhassa; "Eteläisen puutarhan jäännöskivi" Yangzhou-museossa; ja *Xianrenfeng* (Kuolemattoman huippu) Zhan Gardenissa Nanjingissa. Lisäksi Pekingin kesäpalatsissa olevan *Laorenshin* (vanhan miehen kivi) sekä useat muut Beihain puistosta ja Zhongshanin puistosta löydetyt Taihu-kivet uskotaan olevan suurelta osin myös jäänteitä Huashigangin kunnianosoituksesta, joka oli alun perin tarkoitettu "Genyue" keisarilliseen puutarhaan Northastyngissä Shengastyngin aikana; nämä kivet kuljetettiin myöhemmin Pekingiin Jin-dynastian nousun jälkeen.
